On aamu anivarhainen,
Kallan rantaan pyörällä ajelen.
Taivaan kansi kaartuu korkealla,
lokit lentelevät kaaren alla.
Tyyni vedenpinta näyttää nukkuvan
vain hiljakseen voin kuulla kaislain kahinan.

On kello viisi. Aamu armainen,
kun tätä idylliä katselen.
Santaan hietikolle voisin kirjoittaa,
kuinka rakas onkaan mulle äiti maa.
Aamun kuulas, herkkä sulokkuus
päivään kääntyy lehti, puhdas uus.