Aamu ja ilta pohtivat kerran,
kun ne tapasivat hetken verran:
Kunpiko niistä on tärkeä hetki,
kun on kyseessä elämän retki?

Aamu sanoi; kun silmäni avaan,
niin ihmisten mieliin uskoa valan,
aloittaa uuden päivän matka,
joskus vaikka ois vaikea jatkaa.

Ilta vastasi, viisaampi lienen,
jokainen silloin jo matkansa tiennee,
millainen ollut on päivän retki;
iloja täynnä, vai itkujen hetki.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Ihminen paljon tietää jo silloin,
kun hän elämää katsoo illoin;
mitä virheitä on matkalla tullut
ja millainen päivän retki on ollut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kumpikin kehuivat omaansa juuri.
Kummankin mielestä elo on suuri.
Aamu sen alkaa, päivän uuden,
iltaan kun päästään, saa ilon suuren.

Siis aamu ja ilta on tarpeen meille,
elämän matkalla kulkeneille.
Aamu on uuden elämän alku,
ilta kun saapuu, saa laskea salkun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla