Aina en osaa sanoa
en osaa näyttää
tunteitani.

Silti se ei vähennä
rakkauteni määrää.

Sisälläni on paha olo,
kuin lukko jonka
sisällä ikävä on.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun suru iskee,
koetan ajatuksen voimin,
kuin henkisillä työkaluilla,
korjata mieltä paremmaksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sillä avainta ei tunnu löytyvän,
jolla vapautuisin kaikesta
mikä kuormittaa.

Välillä on kuin etsisin
neulaa heinäsuovasta.
Kauhoisin loputtoman
laivon pohjalta.

Anna minun löytää
etsimäni.
Minä rukoilen,
ja uskon etta jonain päivänä
vapaudun.

Silloin kaikki ikävä
mikä lamaannuttaa,
lähtee ja tilalle
tulee rauha ja seesteisyys.

Vielä olen kuin vanki,
ja minun vankilani on ahdistus
joka on ympärilläni.

Minun kalterini on
suru ja pelko.
Yksinäisyys vartijani.

Tämä rangaistus on välillä
kohtuuton.
Miksi, minä kysyn?
Mitä olen tehnyt väärin.

Onko kaikki ollut seurausta jostain,
jolloin ehdollisesta on tullut
ehdoton. Olen kuin
syyttömästi tuomittu.

Rukoilen, liitän käteni yhteen.
Haluan olla taas minä.
Vapauta minut näistä kahleistani.

Sisältö jatkuu mainoksen alla