Sisällä ajassa arkipäivässä vaan!
Näin ratkeaa ajatuksissani aika,
kun aamusta ajan otan
ilosta päivän rakennan,
alkaa se hymystä lapsen rakkaan.
Iloita yhdessä saamme
hetkestä kerrallaan!
ajattelematta aikaa tulevaa.

Tässä ja nyt, hetket toisiinsa liittyen,
tunnit päivät vuodet.
Aika vain lisääntyy,
vaihtuu, muuttuu!

On aika kasvattanut lapsen hymystä
murrosikäisen naurun!
Hänellä ajasta on käsitys toisenlainen!
Sanoo hän juu, kohta, kohta!
Tai pian nyt en mä jaksa odottaa!

Eikä aikaakaan, kun kohdallani päättyy
ongelma tään ajan.
ehkä kolkutella saan taivaan ovea,
et sisään saan astua portista,
täyteen aikaan!

Minkälainen aika meiltä
jääkään jälkipolville?
miten on mennyt rakennettu,
kestääkö se uuden ajan koetukset!
Onko tuleva itsekkyyden vai
mahdollisuuksien aikaa,
onko tulevassa ajassa rakkautta
ja luottamusta tarpeeksi!

Olemmeko osanneet juurruttaa
rakkauden ja viisauden juuret
tarpeeksi syvälle sydämiin,
että olisi voimissaan uudessa ajassa,
uusissa sukupolvissa silloin,
kun koetukset ovat rankimmat!
Onko todellinen rauha ja rakkaus
saanut vaikuttaa sydämiin ja tekoihin?
Tämän tuleva aika näyttää!

Suuri tekijä on maailmassa aika...,
sen osiin, pienemmäksi tahtoisin jakaa
että ymmärtäisin ajaako takaa
vai kulkeeko edellä, rinnainko eletään?
eletäänkö ajassa, muotivirtauksissa, ismeissä!?
sitä vain ihmetellä saatan!