Oma äitini armas ja herttainen,joka elämän minulle annoit.
Pienenä minua hoivasit ja käsilläsi kannoit.

Kodin turvallisen pesän pehmoisen sinä lapsellesi laitoit,
illoin korvaani rukouksen supatit ja kukkasen käteeni taitoit.

Ohi lapsuuden ohjasit nuoruuteen mua rukouksen siivillä kannoit.
Monet huolet ja murheet varmaankin toin, ne kuitenkin anteeksi annoit.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sinun kutrisi kultaa kimaltaa ja kasvosi rakkautta syvää.
Miten paljon sydämes sisimpään tuota mahtuu onnea hyvää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ei elämän murheet himmentää saa katsetta äidin oman,sulle tahdon kukkaset ojentaa, ja huolista ikuisen loman.

Ota vastaan kiitoksein pieni tää,vielä jaksathan anteeksi antaa
Luoja uusia voimia antakoon näin kulkeissa elämän rantaa.

Tänä päivänä huolet ei painaa saa ilo nouskoon jokaiseen rintaan,
ja kiitoksen sävelet kaikukoon pitkin maailman avaraa pintaa.

Kiitos äiti siis ajasta lapsuuden,kiitos hetkistä heräävän nuoruuden,
kiitos kaikesta minkä sä mulle soit,kiitos elämästäni jonka sä loit.

Sisältö jatkuu mainoksen alla