On äitini askeleet harvenneet ja kasvonsa kalvenneet.
Mutta yhä hän lapsensa tunnistaa ja lämpimästi halaa.
Miten monet kerrat sain luoksensa kotiin tulla
kun olin mokannut maailmalla.
Ei koskaan hylännyt hän lastaan
vaan aina ilolla ja lämmöllä otti vastaan.
Hänelle en ollut pettymys
rakas lapsi ainoastaan.
Ja äitienpäivänä hiljaa sydämessäin mä kiitän ja rutistan,
ja ainakin olla yritän rakkautensa arvoinen.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Juuri niin.Äitini on jo poisnukkunut mutta muistot elävät.Kiitos niistä....ja runosta joka toi ne jälleen mieleen!t.tytär

Kauniisti kirjoitit niin elämänmyönteisiä ja ymmärtäväisiä ovat äitimme
Aina äitienpäivänä tutun laulun sanoim muistamme äitiämme, eli se ihan
Maan päällä paikka paras on on niin pyhä lämmin veraton

Sisältö jatkuu mainoksen alla