Näen maalaistalon pihamaan,
joka kerran ennen loistossaan,
Henki vilkasta touhua, elämää
nyt en yhtäkään ihmistä siellä nää.
Vanha aitta nurkin lahonnein,
säänpieksemin hirsin haljennein.
Seissyt pihapiirissä paikallaan,
vuosisatoja nyt jo kallellaan.
On myrskyt repineet katon sen,
tuuliviiri aivan ruosteinen.
Enää tuulien mukaan se käänny ei
myrsky kauan sitten jo pyrstön vei.
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Vanhan aitan ovi repsottaa
siitä lunta sisään tuiskuttaa.
On sisällä laarit lahonneet
ja lattiat alas vajonneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Punamaalit on seinistä häipyneet
vuorilaudat valkoiset särkyneet.
Eikö vanha huoltoa kaipaakkaan,
sitä mielessäni jään pohtimaan.
Aitta vanha muistelee vaieten
noita päiviä menneitten aikojen.
Takaisin eivät palaa milloinkaan
aikanaan painuu kaikki unholaan.
Seuraa meitä Facebookissa
