Ajankello raksuttaa,
aina eteenpäin.
Päivät kulkee nopeaan,
hetket taakse jäi.

Vuodet tulee elämään,
alkaa matka painaa.
Parhaat hetket katoaa,
tämä elo on vain lainaa.

Askeleet jo hiljenee,
väsymys on tiellä.
Katse kauas tähyilee,
on uusi elo siellä.

Täällä pieni ihminen,
on muukalainen vain.
Taivaan esikartanoihin,
hän kerran kutsun sai.

Sinne ihmislapsonen,
joka hetki kaipaa.
Täällä maassa murheiden,
ei koskaan saa hän rauhaa.