Taas ajanratas pyörähtää,

monta vuotta taaksepäin.

Mitä sieluni silmin nähdä saan,

Sisältö jatkuu mainoksen alla

sitä hetkeksi miettimään jäin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

Näin äitini pihapolulla,

aamuvarhain kulkevan siellä.

Kun toiset vielä nukkuivat,

oli hän jo navettatiellä

 

Oli hänellä työtä ja touhua

ja painoi huolien taakka.

Se oli suurta elämän koulua,

joka rasitti sydämeen saakka.

 

Oli lapsia paljon ympärillä

ja haastetta monenlaista.

Sijaislapsetkin saivat rakkautta

ja äidin hyvyyttä maistaa.

 

Hän jaksoi kaikkia rakastaa,

sai jokainen syliinsä tulla.

Äiti silitti, siunasi lapsiaan,

oli lähellään hyvä olla.

 

Ei äiti koskaan valittanut,

vaikka työtaakka oli suuri.

Hän kaikkensa oli antanut

ja jokaisen huolia kuuli.

 

Hän kätensä risti iltaisin

ja rukoili Taivaan Herraa.

Äiti huokaili puolesta kaikkien,

että olisimme taivaassa kerran.

 

Äidin siunaus on jäänyt sydämeen,

sen muistan tänäänkin vielä.

Se on paras perintö ihmisen

ja kantaa elämän tiellä!

 

Nyt äidin haudalle kukkaset vien,

ne lasken kyynelsilmin

Kiitos, kun neuvoit Elämän tien,

saan voimaa, jos kuljen minne.

 

 

 

.

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla