Taidan rakastaa häntä.
Vain häntä.
Paskat vapaudesta.
Jos hänet saan,
myyn toisen munuaiseni
ja toisella pelastan hänet.
Yhdellä keuhkollakin pärjään,
jos vain hänet saan.

Hänet elättäisin,
ja hellisin hajalle.
Hukuttaisin rakkaani lahjoihin,
spontaaneihin kukkalähetyksiin
ja muuhun korniin hömpötykseen.

Kiinnittäisin taulumme seinään,
ne kaikki
jotka hän on maalannut
susisaaressa.
Ja keittäisin kahvit,
itselleni,
hänelle tietysti teetä
vihreää sellaista.
Hän olisi leiponut,
mustikkapiirasta,
oikea jauhopeukalo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Osaisinkohan vielä pelata meidän peliämme?
Säännöt muuttuneet, kun aikaa on kulunut.
Taidann ottaa riskin,
kihartuvathan niskasi suortuvat vieläkin aamuisin?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla