Mari on vanhapiika pikkarainen, rujorakenteinen äkäpussi.
Helposti hän ärsyyntyy, kiukkuilee, kiehuu,
vihastuu ja tulistuu,mököttää ja riehuu.
Hän on tosi rikas: korkea palkka, komea talo, hirsihuvila ja
pihallaan uusi Mersu.
Mutta hän ei ole kenellekään rakastettava eikä rakas.

Miehiä Mari nitistää ja pilkkanaan pitää.
Eikä kukaan urho häntä, sadistia päivääkään kestäisi.
Pienet suloiset vauvat eivät hänessä minkäänlaisia
hellyyden tunteita herätä. Hän on kylmä, iljettävä kyykäärme,
joka luikertelee ovelasti jokaisen työtoverin yksityisasioihin.
Hän utkii, ärsyttää ja sitten sanan ruoskalla hutkii.

Mari on säälittävä nainen,joka rahoillaan kerskuu.
Hän kiusaa ja kyykyttää alas köyhempiään.
Eikä anna rauhaa ennen kuin tietää, mitä muille kuuluu.
Hän soittaa ja tiedustelee, juoruaa ja luuhaa.
Kun eräs nuori nainen löysi miehen. Heillä oli kauniit häät.
Mari tokaisi morsiamelle : sä vielä mäkeen määt!
Kateus ja katkeruus tämän vanhanpiian näivettää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Muistakoon Mari parka vain: mitään hän hautaan vie.
Niin kolkko ja karu on rikkaan, äkäisen vanhanpiian tie.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla