Astun ylitse asfaltin sateisen,
kaikkialle lehden keltaisen
syksy tarrakseen liimannut on.
Pilvet valoja taivaan sammuttaa,
kukka kuihtunut multaan kumartaa -
kes채 senk채채n ei loppumaton.
Tahdon kulkea lokakuun illassa n채in
aistein avoimin hiljaa yksin채in.
Alakulolle antaudun t채n채채n.

Y철n renki, jota en koskaan n채채,
katulamppuihin valoa himme채채
yht채 aikaa jokaiseen jakaa.
Kuin lohduttaen ne kirkastuu,
kun kylm채채 viesti채채n tuulen suu
huokaa raskaasti talojen takaa.
Yst채v채kseni oman varjoni vain
alla lyhdyn selk채ni takaa sain
kaipaukseen aution kadun.

Viitan keltaisen harteilta puistikon
riisui p채iv채ll채 tuulonen vallaton,
sill채 nukkuvan nurmen peitti.
Sade ripusti k채채tyj채 pisarain
oksiin puiden ja pensaiden alastomain.
Niihin helmi채 kirkkaita heitti.
Tuskin tuuli ja sadekkaan pyyhki채 vois'
kes채n kaikkia kauniita muistoja pois.
Liek철 pilven pisara kyynel.

Sis채lt철 jatkuu mainoksen j채lkeen
Sis채lt철 jatkuu mainoksen alla
Sis채lt철 jatkuu mainoksen alla