Se on sommoo, kun tarkemmin uatelloo
käöp nii-ikkää kun tyttyä suattelloo,
kohta pyytellöö poeka omakseen sen,
silimmiin mukavalta näättävän neitosen.

Tyttö tietennii ensinnä empii kovin:
-Mitempä minä sinulle vaimoksi sovin,
kun en ossoo leipoo, en paetoja pestä,
eikä muutkaa taetoni kehuja kestä.

Eipä poeka siitä hättäänny laenkaan:
-Mitenkä noen kaoniin ansaani saenkaan,
tässä ei tarvii leipomistöehin juuttuu,
elämä opettaa kyllä, jos taetoja puuttuu.

Ja pappi kun nuoret yhteen liittee,
ja hiäväk kovasti juhlija kiittee,
niin sitten se alakaaki yhteinen retki,
käskäessä suap taevaltoo jokkaenen hetki.

Vuan tulloohan sitä myös vastamäkkee,
siinä vasta sen kumppanin kunnolla näkkee,
sillä riitteekö rakkaotta vaekka mikä tulloo,
vaeko äkkijä kamppeesa kassiisa sulloo
ja pistältee kantapiät vastakkaen,
lähtijen kuleksimmaan yksikseen vaen.

Parempi on kuitennii kummanki muistoo,
että vaen yhteishengessä elämä luistoo,
Huumorilla kun ottoopi vaekijat jutut,
kevijästi oikijaa pahatkin rutut!