Seisoo vanhan postin pihalla Ämpäri-Lyyli,
sillä kovin on kummallinen pukeutumistyyli.
Lyyli paikaltaan tarkkailee kylän tän elämää,
mutta Lyyliä ei ohikulkija monikaan nää.

On kylänraitti tää kovin hiljainen vainen,
joskus ohitse kulkee joku mies, joskus joku nainen.
Talven tultua jäljellä on kylän väki vähälukuinen,
kaupunkiin kadonnut mökkiläinen tummapukuinen.

Talvi pitkä ja kylmä vielä kevättä siirtää,
viileä viima taivaanrantaan purppuraa piirtää.
Niin mieli tekee itsensä sohvan nurkkaan käpertää,
ihan omaksi ilokseen jotain pientä juttua näpertää.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Mutta kevät kun lopulta vie voiton, tuo valon,
kevätkuntoon laitamme postin talon.
Silloin pihalla paikallaan on Ämpäri-Lyyli,
jolla kevään kunniaksi vallan uusi tyyli.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla