Anoppi kutoo lapsenlapselle kuviosukkaa
miniä siinä vierellä hiljaa
olisinhan itsekin voinut
Vaan kun et voinut
et jaksanut etkä ehtinyt
Sinkkuelämän koukussa kiikuit
pitkässä pilvessä päiväsi liikuit.

Aika on muovannut anopille
korpin silmät ja mustan muodon
esiliinan taskuun jääneet
itkuista kastuneet nenäliinat.

Poika siinä naisten välissä keikkuu
rakkaita molemmat
korppi ja kyyhkynen
Jos toisen ottaa, niin toinen jättää.
Viisainta lienee
kummastakin irti päästää.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla