Aika tää harmaan päivän kulkija
kohtaan pukeutuneen mustaan
tuskin asfaltista miestä erottaa
on musta päivä murheen turva
irti sais ottaa ilon tulva valon

kohta nuori nainen ripeästi
kuin keväinen ilma iloinen
keikkuu laukku olan mittaa
hiukset valkoiset kaulan kaartaa
ilon siitä kulkija kadulle antaa

mennessänsä kaikuu kuin tähti
aamun musiikki mielen johti
soi ilossa matka vapaana
autot ohi kaartaa vilauttaa valoa
asfaltti rekiteröi onnen paloa

Sisältö jatkuu mainoksen alla

äiti lasta kärryissä ajaa
toinen pieni kävellen vajaa
perässä yrittää päästä kohta
lapsi maassa jalassa saapsa piirtää
taivasta kohti punaista ilmaa

Sisältö jatkuu mainoksen alla

huitoo kädet kiirii huuto-
älä mua jätä mää en jaksa
työntää pois toista lasta
kummallakin silmät vesissä
äiti hymyilee sata lasissa

Lainaus:

...
Voisi ystävällisesti OTSIKON kirjoittaa ISOLLA alkukirjaimella kuten meille kaikille on koulussa opetettu.
Miksi voi olla niin avutonta. Surkeeta katsoa !

Kirjoittaminen on viestintää. Runoilu on elämää.

Jotkut oppivat ymmärtämään, etteivät asiat ole niin kuin opettajat koulussa opettavat. Toiset eivät opi sitä koskaan. Edes runoja lukemalla.

Lainaus:

Tämä, joka jatkuvasti työstää erilaisia runoja ja sen tapaisia.
Voisi ystävällisesti eksyä RUNO-osioon. Tai mieluummin jollekin runofoorumille.
Voisi ystävällisesti OTSIKON kirjoittaa ISOLLA alkukirjaimella kuten meille kaikille on koulussa opetettu.
Miksi voi olla niin avutonta. Surkeeta katsoa !

Kiitos huomiostasi.
Voisitko mitenkään ajatella, että tässä opetellaan ja että jokainen on omanlaisensa kirjoittelija. Ei tämä ole elämän ja kuoleman kysymys, varmaan muillekaan, täällä runojen rustaajille.elsi

Sisältö jatkuu mainoksen alla