Olen askeleita niin monta
minä kulkenut matkallain,
ja nähnyt myös monen monta
kesän kauneutta kulkeissain.

Olen ohjannut tielle elon
ensiaskeleet pienoisten,
ja tuntenut joskus pelon
siitä, mitä tuo huominen.

Olen toivonut, että antaa
osaan evästä elämään.
Nyt jaksa en eteenpäin kantaa,
vain hiljaa katsomaan jään.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Vaikka vuoteenne viereen illoin
en enää tulla saa,
niin muistakaa kuitenkin silloin:
äiti ehdoitta rakastaa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla