minulla on neljä valonsädettä,
yhdessä niistä tulee aurinko.

minun maailmani on pimeä,
jos en näe heitä.

minulla ei voi olla kylmä,
jos aurinkoni on lähellä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

mutta suru tulee liian lähelle,
jos yksikään säde ei ole paikalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

silti itken suolaisia kyyneleitä,
tavattuani heidät.

minä pelkään valon sammuvan,
etääntyvän minusta.

aurinkoni on kaukana,
aina minulla ei ole valoa.

hapuilen pimeässä, ja odotan
että huomenna helpottaa.

kun säteeni olivat lähelläni,
minulla oli sydämessä
ikuinen kesä.

minä etäännyin säteistä,
ja tuli hämärä,
mutta vielä saatoin nähdä.

ensin sammui pienin säde,
ja hämärä oli miltei pimeää.

sitten sammuivat isommat
säteet,
silloin haparoin jo pimeässä.

minä haparoin edelleen,
minun sisälläni
syttyy valo,
sydämeni lämpenee
vain kun aurinkoni lämmittää.

minä pelkään, että etäännyn.
minä pelkään että aurinko
sammuu.
sen jälkeen kaikki
on liiaan pimeää nähtäväksi,
liian kylmää elettäväksi0.

siksi minä rukoilen voimia,
minä rukoilen säteilleni,
sekä itselleni.
sillä jos he etääntyvät,
ei ole mitään
syytä miksi jaksaa.

ilman valoa ja lämpöä,
ilman niitä
ei mikään elollinen jaksa.

eloonjäämistä,
taistelua
sitä elämäni on.

muistojen virta.
syyllisyys.
ajan ratas,
joka pyörii,
ja on armoton.

-riitta-

saatoin nähdä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla