Häthätää hetkosesta, heti kun ehtii

silmämme rävähtää aamuisin auki,

käppäsemme kumpikin kahvinkeittoon,

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

me entiset nuoret, minä ja helluni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Aamutossuilla hiihdämme hissutellen,

haemme aviisin, aamujemme aurinkoisen,

ja ruplattaessa kahvinkeittimemme,

jäseniämme yön jäljiltä oikoessamme,

haukotusten viruttaessa naamojamme,

pirtin pöydän ääreen istahdamme,

toinen toisemme tanakasti tiedostamme,

ajatukset läpi ja poikkikin luemme...

Mitä olisivatkaan arkiset aamumme,

mistä kirpoaisivatkaan kommenttimme,

ilman aviisia, aamujemme aurinkoista,

jota voimme selailla, kuvasia katsastella,

lueskella, mitä on menossa maailmalla?

Siinäkö sitä turjottaisi kansalaista kaksi,

me entiset nuoret, minä ja helluni,

vakavina vastapuolilla pirtin pöytää,

aivot osin unessa, naavaisina nuokkuen,

hengen leivän nälässä alvariinsa riutuen?

Ehei, ei käy, ei ikimaailmassa natsaa se -

me painettuna sanat, tiedot tarvitsemme!

Vierailija
Vierailija

Kyllä aamun lehti ja lämmin höyryävä kupponen on poikaa.  Siihen tulee himo ja siitä tulee tapa.

Meillä frouva vihjaeli tännään jotta voes se isäntä vaekka laajentoo sitä aluetta mitä himovaa.  Mitähän lie sillä..?

 

Nii-in, makkaravoeleipä oes poekoo ja tekis eetvarttija.  Kiitosta vinkistä.

Vierailija

Kyllä aamun lehti ja lämmin höyryävä kupponen on poikaa.  Siihen tulee himo ja siitä tulee tapa.

Meillä frouva vihjaeli tännään jotta voes se isäntä vaekka laajentoo sitä aluetta mitä himovaa.  Mitähän lie sillä..?

Sisältö jatkuu mainoksen alla