Menihän se tämäkin vuosi;

hinnat ja eläminen kallistui,

ihminen ei oppinut vieläkään

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

rakastamaan pyyteettömästi,

Sisältö jatkuu mainoksen alla

elämään sovussa,

olemaan ennakkoluuloton,

antamaan kaikkien

kukkien kukkia,

sopimaan riitojaan, sovittelemaan,

olemaan ahnehtimatta, etuilematta,

haalimaan turhaa, ei välttämään

turhuuden teille eksymistä.

Mitä siis vastaan jos kysytään:

Mites rules? Kuis kulkee?

Parasta kait sanoa vaan -

lainata vanhaa sanontaa -

ei kurjuutta kummempaa.

Mutta, ensi vuonna aion:

lopettaa löpinät koiran

kakoista puistoteiden varsilla,

sietää naapureiden

viikonloppuiset mölyt,

olla hipihipihiljaa

hintojen noususta,

maksaa laskuni etuajassa,

jättää pullamössön hotkimisen,

ja voin, sokerin, kahvin, tietenkin.

Ensi vuonna en enää

puhu puppua, en ainakaan

tyhjiä puhu tai turhia lupaa...

Runo sai alkunsa uudenvuoden lupauksista, siitä miten turhia ne ovatkaan, jopa huvittavia.  Runo on keertomus myös siitä, että vähän ihminen oppii.  Samoihin vanhoihin virheisiin me sorrumme vuosi vuodelta..

- Kirjoittaja

Näin se on: vuodesta toiseen sama laulu.  Ketä syyttää kun kansaa ahdistaa?  Hallitusta, jota johtaa oravahampainen puoli-idiootti vai naurettavaa puolustusministeriä, joka on pojankloppi ja puhuu suomalaisille vierasta kieltä, vai syytetäänkö ulkoministeriä, turjaketta, jolla on mielipide joka asiaan, mutta jonka sanomisia ei kukaan kuuntele.

Vähemmästäkin kansalla keittää.  Nuoriso hortoilee päämääräsuunnattomasti, vanhat kituu olemattomilla eläkkeillä.  Herrat ja raharikkaat senkun mässää, ja juoksuttaa kansanedustajia ja hallitusta miten mielivät.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla