Vietin mökillä syksyisen pimeän illan,
sumun huntu laskeutui ylle kaarisillan.
Otin takkini ja ulos kävelemään lähdin,
oli taivas koristeltu miljoonin tähdin.
Iso karhukin taivaalla kirkkaana hohti,
minä kuljin sumussa kaarisiltaa kohti.
Varjon tumman vielä sillan pielessä näin,
kävi mielessä käännynkö kotiin päin.
Tuuli tukisteli tiukasti latvaa koivun,
kun kohti sillan pieltä viimassa hoipun.
Lähemmäksi saavuin ja huomasin sen,
oli varjo tuo jäänteitä eilisen.
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa meitä Facebookissa
