Säv: Lähtevien laivojen satama
San: O. Pennanen -07
1.
Erämaassa mä harhaillen kuljin
enkä suunnasta tietänyt lain
paniikissani silmäni suljin
olin hetkisen hiljaa vain
Minä ääneti apua huusin:
Eikö kukaan mua auttaa vois
olen eksynyt suunnasta täysin
kuka ohjaa mun vaarasta pois.

2.
Pelko suuri mun rintani täytti
ympärilleni katseeni loin
joka puolella harmaalta näytti
tiennyt en mitä tehdä mä voin.
Pilvet synkeät taivaalla sousi
kuului kaukaista jyrinää
rajuilma mun päälleni nousi
valonkajoa missään en nää.

3.
Tuuli hirmuinen repi ja raastoi
kynsin koukkuisin riisui se mun
minut hurjaan taisteluun haastoi
miehen kurjan ja lannistetun.
Silloin katseeni taivaalle nousi
rukoillen pyysin voimaa vain
Ja rinnassa tunsin sen silloin
mitä pyysin, niin sitä myös sain.
4.
Nyt mä vaellan totuutta kohti
valo kirkas on oppaana vain
Enää en eksyksissä mä kulje
voimat vahvimmat on turvanain.
Sitten kerran kun ilta jo koittaa
taivaan rannalla ruskottaa
koskaan ei enää tuskat voi voittaa
lepoon lempeään saan uinahtaa.