Kesä on mennyt, syksy on taas,
hämärä varhain hiipii.
Auringon kulta on jäänyt taa,
tuuli jo lehtiä riipii.

Vilusta hytisten ulkona käyn,
lämmin ei vastaa siellä.
Elämän sykettä missään ei näy,
on kuolleita lehtiä tiellä.

Sadepilvet liikkuvat hiljaa,
helmiä kirkkaita ikkunaan tuo.
Katselen ulos, kyynelten virtaa;
on puhtaita kaikki pisarat nuo.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Viilenee päivät jo pakkanen saa,
on aamulla kuuraa maassa.
Syksyn kirpeys tuntuu taas,
tuulen soinnut sisintä raastaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Syksyä kuljen, eteenpäin matkaan,
millainen päivä huominen lie?
Kaipuuta tunnen, vaan tahdon jatkaa,
on salattu aina elämän tie.

Vierellä kulkee Ystävä aina,
käteeni tarttuu päivittäin.
Elämä on vain pieni laina,
sen kuitenkin arvokkaana näen.

Oi kiitos paljon aivan valtavan ihanasta runoosta. Niin hyvin osasit sanoin kuvata tämän syksyn ja myös ihmisten tuntemukset.

Sisältö jatkuu mainoksen alla