ELÄMÄN KARUSELLI

Elämästä kuin viivat veteen jää, aalto seuraava ne pois jo hävittää.
Miks´ niin lyhyt elonpolku lie, miks` niin lyhyt karusellin kiertotie.

Vastauksen siihen antaa saa, illan rusko, taikka aamun maa.
Sen laineet järven kertokoon, kun myrsky lyö ne kivikkoon.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sen tuuli taivaan laulakoon, mi` pilvet kuljettaa, ne huomenna jo
palaa takaisin, ja pilveen peittyy aurinkoinen maa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sen kevään kukat kertokoon, taas maasta noustessaan,
taikka syksyn hallayö, mi` kuoleman tuo niille tullessaan.

Näin pyörii karuselli elämän, vanha väistyy tieltä nuoremman,
kaikki viipyy täällä hetken vaan, kierros karusellin päättyy,
ja alkaa uudestaan.

Arvi Nykänen

Todella upea runo. Me kuolemme aikanaan ja elämä maan päällä vaan jatkuu. Uutta elämää syntyy ja entinen unohtuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla