Elämän suurta polkua,
kuljen lyhyen matkan.
Siinä on monta solmua,
joiden aukaisua jatkan.

Joskus on umpisolmuja,
joita auki ei tahdo saada.
Silloin on suuria taisteluja,
joiden vangiksi tahtoo jäädä.

On kuitenkin tie avoinna,
ylös taivaan maahan.
Sinne saa rukoillen kulkea,
sieltä avun voi saada.

Sinne katseeni luoda saan,
kun pimeän varjot saartaa.
Taivas kuulee ja armahtaa
ja ajallaan pyyntöihin vastaa.