"Anttila se ampaisee ylös vuoteestaan
aurinko on korkeella
kevättuuli lounaassa"

Olenko itseni "antttila" tänään?

Näenkö suloisena suven tulemisen
Näenkö auringon, joka jo lämmittää
Näenkö pehmeätassuiset pajunkissat

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Joki sujahti jo sulaksi,
Iloissaan sen virrat hyppelehtivät.
Ennenaikojaanko kohisevat?
Mäki itkee nietoksiaan
Lumiukon teko ei enää onnistu

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Odotan mullan alta nousevia silmuja
Odotan jokaviikkoisia ryhmätapaamisia
Odotan kahvilusikan kilinää kupin pohjalla
Ja sinun naurusi on niin hurmaava
Olenko muistanut sen Sinulle sanoa
Olenko?

"Katso isi tanssii kuin morsian ois hän"
lämmin radioääni tunkee korvakäytäville

Hyräilen ilolaulua ja askel saa kevyen temmon

Oi kevät! Sinä siipiäsi jo levität,
kesämatolle tilaa teet
onhan ja maaliskuu

Surussaan oleva ystävä
kuulethan sinäkin linnun laulun
se on kuin raolleen jätetty lohdun ovi
mennä ja tulla
tulla ja mennä.

Pieni pehmeä lintu
tuo lohdun koputtamalla ikkunan takaa

Osaako sitä olla olkapää,
osaako sitä olla turva niin
surussa kuin ilossa
silloin kun aika on

niin paljon aikaan mahtuu

vanha kunnon Anttila Rautavaaran ihanalla äänellä laulettuna, siinä on laulujen eliittiä mikä on kirvottanut runoon. Upe kokemus Anttilan innostuttamana: Katso isi tanssii kuin morsia ois hän ja wanha paappa huitelee pihalla yöpaidassaan, palttinassaan,

Kivasti viritetty runo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla