Ei tuskassa iloita voi
ei vuodattaa ilon kyyneliä
vain murhe painaa!

Mykkää tuskaa ken kantaa,
on kuin päällensä pukenut
saumattoman takin harmaan,
mahdoton on takkia vielä avata,
jotta pois päältänsä pudota,
kun ei nappeja ei vetoketjua,
sitä vaikea on vielä pois laskea!
harmaata putkea
hartioissa roikkuu,
painaa,
pimeässä laahustaa.

Aina tulee aika iloita!
harmaan takkinsa avata,
tuska jo voi hellittää!
Elämä kaiken antaja
värit elämän palauttaa,
silloin suru väistynyt ja aika
surun kyyneleet kuivata!