Ei onnistu keltään kurkata
huomiseen, menetetty aika
on eilinen, lopullisesti poissa.
Eletään elämää tässä hetkessä.
Rajatulta tuntuu usein elämä,
täytyy vain kestää tieto, että
jokainen tekee virheitä, että
hyvin harvat myös oppii niistä.
Huomisessa taas odottavat,
sen omat surut ja murheet,
onnen hetket ja uudet toiveet.
Eletään elämää tässä hetkessä.
Kenelle velvollisia oltaisikaan
eilisen erheistä edes kertomaan,
ja mitä se ketään hyödyttäisikään
jos vaivaisi muita, saisi säälimään?
Kun ei liikaa menneitä murehdita,
kun ei turhaan tulevia huolehdita,
tämä nykyisyys kestetään kyllä.
Eletään elämää tässä hetkessä.
Viisasta tekstiä. Monet elää aina etu- tai taka-ajassa, eivätkä nauti juuri tästä hetkestä, päivästä.Lohtua lohtua kaipaaville olkoon tämänkertainen tarinani. Suuremmaksi "lääkäriksi" minusta ei ole.
Runoilija osaa todentaa hienosti elämänpolkua miten sitä kuljetaan niin pienten kuin suurienkin ilojen ja murheiden keralla ei kuitenkaan valittaen ettei joutuisi säälityksi.Eiköhän me kaikki opita elämää ns.kantapään kautta eli yritysten ja erehdysten kautta.Uskokaamme kaikki aina vaan parempaan huomiseen toivo pitää yllä mielenterveyttäkin.
