Se tulee hiljaa, niin kuin varkain, nostaa öisin usvan päälle peltosarkain.
Nuokkuu vielä tähkät ohrapellon, vaimeana jostain, kuuluu ääni kirkonkellon.
Yön usvaan peittyy ruohikkoinen ranta, kosteana jalkaan tarttuu, pihapolun santa.
Ikkunasta sisään katsoo, kiertolainen kuu, kysyvänä katsoo, "Tiedätkö,nyt on elokuu."