On samettia ilta elokuun.
Sai tumma taivas kirkkaan täysikuun
ja laulu keinuvien aaltojen
kantautuu korviini näin kertoen:
"On kesä mennyt - muista kuitenkin,
kun odotat se palaa takaisin.
Taas nostaa kukka roudan jälkeen pään
ja keinuu laine rantaan jälkeen jään.
Mi syksyyn päättyy - alkaa uudelleen,
mi talveen kuolee - herää kevääseen.
Mä kohtaan talven toivo rinnassain.
Iltana elokuun sen sinne sain."