Päivät lipuvat ohitseni kuin laiva etäisillä vesillä.
Otteeni lipsuu,aina en saa edes tukevaa otetta.

Katselen pilviä taivaalla,
välillä öisiä tähtiä.

Olen se yksinäinen joutsen lammella, joka huutaa tuskansa pimeään yöhön.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen se joka rakasti,rakastaa edelleen, mutta haalenneet kuvat eivät halaa, eivät lämmitä kylminä öinä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yksinäisyys, suru ja pohjaton ikävä.

Vein rakkaani haudalle kynttilän, kauniin jossa enkeli symboliksi.

Kuinka tunnen ikävää, kuinka paljon sinulta jäi elämää kokematta. Koetan kävellä kohti paikkaa jossa olimme onnellisia, mutta askeleet eivät kanna.

Haluaisin niin kertoa sinulle, kuinka rakastan, kuinka rakkaus ei koskaan kuole.

Kukkia en ole voinut katsella, en koskea en sen päivän jälkeen kun sinulle jätin viimeisen tervehdyksen. Kuten lausuin, vain kukat jää taakse ja muualla musiikki soi.

Kumpa voisit tietää kuinka edelleen odotan sinun tulevan.

Keitän aamuisin kahvin, olen oppinut etten enää kahdelle.

Sinä tulet mieleeni joka päivä. En halua unohtaa hetkeäkään.

Rakkaani rakkaus on ikuista. Ja hiljaa painan pääni tyynyyn, kantaen sinua aina sydämessäni.

Kiitos rakkaani, ikävä on ainiaan, kuljethan enkelinä rinnallani, aina.

Kaunis runo niin koskettava ja elämää tulvillaan. Nyt suruharso peittää näkymää , mutta vielä aika muistot kultaa Jäljelle jää vain kaipaus ja ikuinen rakkaus

Sisältö jatkuu mainoksen alla