heinäkuuta mennään. ei osaa uskoa että olet poissa. poissa et ulotumattomissa, poissa et puhelimesta, poissa nyt koko maailmasta. poissa. niin monet tunnit ja tuokiot käytiin läpi viikonlopun humalissa, kai toista ymmärtäen, sinä ainakin koitit. en runoa koita tästä aikaan saada, vaan tuntea tuuleni läpi.nauraisit kai. sinun suurta lahjakkuutta ja yleistietoa tajuten, luen runon toisensa perään, minun ainoa enoni,, arvostukseni on suuri. uteliaana luen runon toisensa perään, soittaa sulle ei enää voi. ikävä painaa, ikävä painaa. ystävyydellä jaksoit juttujani, toisaalta humaltuneena kummatkin unohtaen. "se ajatus" ei enää kohtaa, olet toisessa todellisuudessa nyt, tiedät sen paremmin ite´, kuin minä täällä jossain tätä kirjottaen. sinua on ikävä, siellä nyt eläessäsi ateistina tiedän että huolehdit rakkaittesi perään. maallisessa elämässä vastustit sitä ajatusta, luulen ettet nyt. kun oli lähtösi täysi yllätys, jätit tänne monílle suuren ikävän elämään. katsot sieltä enkelinä, vaikka kuinka ateistina väitit vastaan,  rakkaimmistasi pidät vielä huolen, olet osa kaikkeutta. ehkäpä pelaat erän shakkia buddhan ja jesuksen kera, se tietty hymy huulillasi. rakkaus ja kaipuu , lienee kaikki mitä sinusta jäi, hienosta miehestä, joka lähti nyt jatkamaan seikkailujaan, kenties suurempiin, ja sinne minne hyvät kuuluukin. enolleni , jonka runot jäivät toisekseen tähän., hänen muistoaan kunnioittaen, kaikille runon ystäville.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla