En ollut vielä vanha
ja ehkä metrin mittainen,
kun matkustin isän kanssa,
linja-autolla kaupunkiin.

Oli matkasta kerrottu varhain
ja sitä innolla odotin.
Se hetki oli parhain,
kun päivä koittikin.

Kulki linjuri kotini luota,
maitolavalla varrottiin.
Jännitin kovasti tuota,
kun matkalle lähdettiin.

Isän viereen penkille istuin
ja juuri ikkunaan yletyin.
Minä ulos siitä katsoin
ja suuresti hämmästyin:

Kun liikkuivat puut ja talot
ja vastaan tulivat.
Monenlaiset oudot valot,
hämärässä myös loistivat.

Oli tiekin kiemuraista,
en nähnyt mutkan taa.
Mäkeä alas mentäessä,
miten vatsasta ottikaan.

Oli kaupungin vilinä suuri,
ihmeellistä ja pelottavaa.
Ja kerrostalot kuin muuri,
en osannut ymmärtää.

Linja-autossa istuessa,
minä kaikkea ihmettelin.
Isän vieressä turvallisesti,
kaupunkiin matkustin.