Mä ja mun muijani Arja,
on vietetty hieno päivien sarja.
Kun katson liittoomme taaksepäin,
niin arvatkaas, mitä udun läpi mä näin?
Näin riitaa, mökötystä, huonoa oloa,
sen kertominenkin on melko noloa.

Mutt’ eipä muistella aikoja noita,
vaan viime viikkoja – kahta – niin ihanoita.
Kuin uuden uran luistavamman,
löysi vanha ori kera ikitamman.
Ei oo lennelleet kirot, eikä herjat,
on esillä olleet naurut ja hymyt sorjat.

Näin jos elomme jatkua vois,
se lisää elinpäiviäkin varmaan tois.
On edessä aika vanhuuden,
muistoissa elää jakso nuoruuden.
Voimme vain toisiamme kiittää,
ja sormet sormihin – liittää.