Maanantaina pelkää en hengenheittoa,
lautaselle isken makkarakeittoa.
Leivän päälle laitan tujun läskinpalan,
ruokaa suuhuni innolla lapioimaan alan.
Tiistaina taltutan thaimaalaisen broilerin,
sekaan laitan paloja sipulin ja chilin.
Liekit lyö suusta ja tukka kääntyy taa,
Thaimaa on herkullisten ruokien maa.
Keskiviikon sapuska on jauhelikastike,
soijarouhe kuulemma on jauhelihan vastike.
Silti luotan perinteiseen jauhelihasoosiin,
ja istuudun syömään kyökkini loosiin.
Torstaina vuorossa on maukas kaalivuoka,
mainionmakuinen kokoperheen ruoka.
Huusholliin leijuu niin voimakas haju,
että heikommalta lähtee jo eteisessä taju.
Perjantaina perinteenä muusi ja makkara,
suihin katoaa jokainen kakkara.
Vatsan viereen mukava on levolle laittaa,
kai tunnin päästä viimeistään jälkiruoka maittaa.
Lauantaina laitan tsatsikin ja salaatin
lautaselle pilkon monenlaisen naatin.
Kaveriksi keitän Rosamunda-pottua,
kevyempään ruokaan voisi kai tottua.
Sunnuntai on päivä kaikenlaisten herkkujen,
kotiin niitä raahaan ostoskori lerppuen.
On pihviä, perunaa, pestoa ja pastaa,
illalla saa leipäpalaa fondyyhyn kastaa.
Jälkiruuan maku vielä kummittelee kielessä,
terveysremontti ei ollut kai kenenkään mielessä.
Iltasella korkkaan ehkä pullon punaviiniä,
ja makustelen juomaa niin taivaallisen fiiniä.
