Olen vapaa, niin vapaa
kuin ihminen olla vain voi.
Minä ilmassa leijun
alas huutelen täältä hohoi!

Vai oonko sittenkin aave.
joka yläilmoihin heitetty on?
Vai täyttyikö haave,
jäi taakse aika kivun ja ahdingon.

Täällä ilmassa olla
on todella vallan mahtavaa.
Jos olin maassa vain nolla
tääll' on tuntemus ruhtinaaan.

Kuin arasti, hiljaa
kosken pilvien purppuraa.
Myös kasvokkain tahdon
kohdata Isää Jumalaa.

Kun aika alas on tulla
taas päälle maapallon permannon,
on tuliaisia mulla;
sylin täysi sykettä ilon,
säihkettä auringon.