Kauneimmat hetket nuo elämän lie ,kun onnesta kukkivi maa.
Vierellä kirkkohon kauneinpaan kun,vei yhteinen polkunne tää.
Puhtaan saitte toistenne rakkauden.
Rikkaan elon yhteisen onnellisen.
Toivon,että yhteinen tie, pitkä edessä teil on, esteet voitatte sen.

On rakkaus ikuinen muistatte kai, se sydämen sisällä on.
On lahja se Luojalta kaunehin kai,sen jokainen meistä myös sai.
Hoitakaa sitä hellien rakastaen.
Hoitakaa sitä suudellen hyväellen.
Antakaa kaikki lämpönne sille, kerran annettu lupaus se muistakaa ain.

Kun päivä tuo arkinen edessä on,ja käy joskus myös pilvehen.
Oi jospa te muistatte hetkenne tään, niin kauniin ja onnellisen.
Silloin varjot väistyvät mustimmatkin.
Silloin pilvet haihtuvat tummimmatkin.
Paistaa teille aurinko taasen,tumma pilvi tuo ihmeen kulta reunuksen saa.

Tämä laulu on nuoret nyt rakkaudestain,teille lahja elämän tien.
Onnen kukkia sirotan sydämestäin,polun rakkauden varrelle vien.
Onnen armas aurinko paistakohon.
Onnen hymy huulilla säilyköhön.
Lapset pienet pallerot teille,tuokoon eloonne onnen,jos Luoja sen suo.

Ei polulla elämän kukkia vain,siellä vaanivat vaarat myös on.
Vain yhdessä kierrätte karikot sen,ja soudatte suvantohon.
Soutakaa elon venhettä yhdessä näin.
Soutakaa vastatuulessa lujempaa.
Kunnes ranta vanhuuden saa, kädet ryppyiset silloin käy kiitoksehen.