Hämähäkki Karvajalka kaapin päälle kapuaa,
vetä sieltä varkon nurkkaan, riippumaan sen ripustaa.

Nurkassansa langan päässä häkki kyttää - vartioi.
Ehkä kohta verkkoon lentää paarma, kärpänen tai koi.

Kärsivällisesti häkki odottaa ja odottaa.
Kudonnasta uupuneena taitaa hiukan torkahtaa.

Jokin nykii tutkalankaa - Karvajalka havahtuu,
kipin kapin saaliin luokse häkin matka suuntautuu.

Hämähäkki Karvajalka nopea kuin raketti
sieppaa saaliin kieputellen - syntyy paksu paketti.

Ensin neulanpisto pieni uhrin uneen tainnuttaa.
Siinä häkin ruoka-aikaa paisti maukas odottaa.

Hämähäkki Karvajalka ahkerana työhön käy.
Huoltaa verkon, parsii, paikkaa, kunnes reikiä ei näy.

Vihdoin tulee viikonloppu, joku avaa ikkunan.
Tuuli tuopi Karvajalan kiikkuun hurjan keinunnan.

Hämähäkki Karvajalka ymmärrä ei ensinkään,
miksi tutka turhaan toimii, saalista ei yhtäkään.

Lattialta musta harja kiipee yli patterin,
sieppaa häkin verkkoinensa kitaan pölynimurin.

Syöväreiden pimennossa hämähäkki tuumii näin:
"Miksi tässä elämässä onni kääntyy yllättäin?"

Sotkeutuen omaan verkkoon masennukseen vajoaa,
muistamatta, että joskus pölypussi hajoaa.

Miksi täällä maailmassa toinen toistaan tuhoaa?
Ovelinkin saalistaja aikansa vain uhoaa.