Pimeässä aamulla
bussipysäkillä.
Harmaat hahmot,
huppu päässä.
Kumarassa.
Miettimässä.
Kukin omaa eloaan.

On se ihme,
että jaksaa
Suomen kansa,
hämärässä vaeltaa;
työn ja kodin
välimatkaa
enimmäkseen nurkumatta,
tyynesti näin taapertaa.

Hatunnosto meille siitä...
Vaikka varmaan
väliin kulkee itsekunkin
ajatukset siihen suuntaan,
ettei tässä elämässä
mikään riitä.
Kun ei juuri
koskaan kukaan
meitä mistään kiitä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla