Rakas puutarhamökkini keltamultainen
nyt sanon sulle näkemiin
kesä kaarrellen taivalsi tappiin
täältä suunnataan kaupunkiin.

Mökin kupeella oranssit krassit
vielä täysiään kukoistaa
eivät tiedä että piakkoin halla
ne kuolonporteille tainnuttaa.

Syksyn lintu punarinta
aivan liki lennähtää
näin hyvästit mulle heittää
haikeuden kyyneleitä on mahdoton pidättää.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kaikessa rauhassa tässä kuitenkin
lähtökahvit keittelen
kesän hetkiä mielessä kertaan
ja mökin kuistin pressulla peittelen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lainaus:

Runosta henkii alakuloisutta, haikeutta. Syksyssä on sitä mennyttä kesää. Ei tee linnut nytten kesää.
Kukkaset uhmaa luonnon kylmää, keväällä ottavat kukinnan ylvään.

Tarkoitin että linnut ei tee "pesää" Toki ovat keväällä merkki kesästä mutta se on toinen aihe.

Nyt kastellaan jalkineet aamukasteessa, punavärin kasvoille loihtii pikku pakkanen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla