Aivan turhaan arkailet, armaani,

ryppyjäsi, uurtuneita kasvojasi,

nivelrikkoisia kyhmysormiasi,

Sisältö jatkuu mainoksen alla

kaihista katsettasi, kuorsaustasi,

Sisältö jatkuu mainoksen alla

taajaa turvotusta, vellovatsaasi,

lonksuvia polviasi, luulanteitasi...

sillä sumusilmäni sinua rakastavat,

suuni enää maistaa vain sinut,

lähikosketusta anoo ihoni ohennut.

Helluni, hippeimmillään olet ollut

ennen, olet nyt, sanoo iäksi rakastunut.

Vierailija

Suvaitsevuutta, aikuiset, me eläkeiän jo saavuttaneet myös.

Olen kirjoittanut elämäni aikana runoa ja proosaa. Kirjojani on julkaistu useita. En kuvittelekaan olevani Eeva Kilven tasolla, en lähellekään. Vain karjalaisuus yhdistää meitä.

Teksteissäni ovat vääjäämättä mukana omat elämänkokemukseni, jokaisen taiteilijan tuotoksiin ne heijastuvat ihan varmasti, fiktioihin tunkevat myös. Miten muutenkaan voisi olla? Ammennat siitä, mistä tiedät, mitä olet kokenut ja miten haluat sen ilmaista. En ymmärrä henkilöön kohdistuvaa arvostelua. Vain hänen tekstiään kuuluu arvostella, näin ymmärrän asian.

Aikanaan luin tarkkaan Jukka Kajavan arvostelut Hesarista. Huomasitteko hänen takertuvan kirjailijan persoonaan? Kertokaapa siitä.

Harvoin näin fiksusti kommentoidaan.  Heti näkee, että henkilö on asiallinen ja puhuu asiaa.  Kunpa törkytädit, mummo-mafialaiset yms. loan heittäjät ottaisi oppia.  No, rahvaalla on rahvaan sielu.

Vierailija

Älkää nyt sentään täälläkin riidelkö! 

Veijo A Määttänen on mies sanojensa takana. Uskallusta katsoa elämän tosiasioihin, kohdata ikääntyminen luonnollisena elämänvaiheena. Sanasi antavat toiveikkuutta vanhenemiseen, rakkaus ja läheisyys eivät katso ikää.

 Kiitos runostasi taas kerran.

 

-Orvokki-

Tässä puhuu järjen ääni.  Kuurot, kuunnelkaa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla