Karu karvanaama,
äreä äijänkuvatus,
laiskansutjakka lonkkupolvi,
uuno unelmamaakari,
köyryselkä käppänä -
siksi ja täksi itseni lasken.

Sinulle olen silti:
hellyttävä höpökki,
surusilmäinen siippa,
hyväsydäminen heppu,
hilpeänhauska haastelija,
likikomea kanssakulkija.

Monenmoisia mietteitä
näin kevättalven aamuna
kun ryystän aamukahviani,
tavailen päivän lehdet;
talo hiljaa sormi suulla:
hysss, älä herätä armastasi...

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kunpa useimmat meistä
ottaisi huomioon läheisimmät,
muistaisi monesti kertoa
teoin ja sanoin: olet niin rakas...
Elämä, minua neuvo neuvotonta,
etten väärin kohtelis kalleintani.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla