On unhoon jäänyt kalusteista parhain
sen soivaan ääneen moni tutustui varhain
Myös nimi sen tuttu kaikille lie
kun neljäkyt-luvulle muistonsa vie
Se olikin aikansa lemmenlaiva
sen laulussa katosi tuska ja vaiva
Se öisin kun aloitti joutsenlaulun
niin seinältä melkein pudotti taulun
Mut tulosta tuli tuon kalusteen myötä
ei silloin puuttunut kätilöiltä työtä
Nyt polvi tuo täyttää kuuskyt vuotta
meitä on paljon - mut ei olla suotta
Siit hetekkaa voikin osaksi kiittää
ja tulevaan aikaan toiveita liittää
Ei kannata unohtaa mennyttä aikaa
tuon putkikasan laulus oli taikaa
Ei koskaan kai tule keksintöä toista
rakasta hetekkaa - sänkyä moista