Tuolla kuka kulkee
mies yksinäisen päivän iltaa
kohti käy mua lähelle
tarjoten kättään ojentaa
tuntematonta tervehdin
silmissään on katse anova
mutt' kauas hän katsoo
kuin jotain apuun hakien
kuin eläin takaa-ajettu suojaton
kohtaloonsa alistuu ihmistä himoten
koskettaa mua hän kerta toisen
rajat rikkoo minuun noin tarttuen
otan käyttöön oman valtani
omalla luvalla hänet torjun
kiirein askelin paikalta pakenen
ihmisen ikävä minullakin
vaan hän toisin ajatteleva
on joka toiseen kajoaa

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kyllä omaa elämää koskettavat runot avautuvat, ja niiden merkityksen ymmärtää.
Runot ovat tunteiden tulkkeja,kuten mm.musiikkikin. Raskasta ja molli sointuista musiikkia ei pitkälti jaksa kuunnella.

Minulle runossa on tärkeää, että pääsen siihen sisälle. Ymmärrän jotain sanomasta. pelkät sanat ovat vain sanoja, mutta jos tavoitan tunnelman, runo elää minussa. Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka osaavat muutamalla sanalla maalata melkoisia "maisemia"
Tietysti omaan elämänpiiriin ja arvomaailmaan liittyvät runot avautuvat helpommin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla