Minä herätän sinut uuteen aamuun,
suljen illalla kaihtimet ja peittelen sinut uneen.
Tarjoilen aamupalan, lounaan, päivällisen ja iltapalan.
Puen sinut, kun itse et siihen enää kykene.
Annan lääkkeen, jonka lääkäri on sinulle reseptillään määrännyt.
Kuljetan sinua, tai ohjaan askeleitasi, ulos, päiväsaliin, ruokasaliin, huoneeseesi.
Kannustan omatoimisuuteen, mikäli niin kuuluu tehdä ja aika on siihen sopiva.
Yön pimetessä, minä näen sinun nukkuvan, himmeän yövalon kajossa.
Minä peittelen sinut kylminä öinä, vähennän peittoja kesäkuumalla.
Ja minä yritän parhaani mukaan, olla läsnä ja lähellä kun minua tarvitset, apua tai turvaa antamaan, kuuntelemaan- hiljaisia sanojasi.
Ehkä minä en kuitenkaan aina, ajatuksiasi oivalla, saa sanoistasi selvää, ymmärrä kaikkea mitä minulta tahdot, tai vain kykenen siihen mihin minua tarvitset.
Enkä minä koskaan sinua todella tunne, menneisyyttäsi kosketa.
Minulla on hoitajan kädet ja mieli, auttava ja anteeksi antava ja minä toivon ymmärtäväni sinua, joskus- unohtuneita sanojasi, kiukunpurkauksia, hiljaisuutta jonka minulle annat.
Minulla on hoitajan kädet ja mieli ja välillä - liian kiireiset askeleet.
