Järven pinta
luminen kimmeltää.

Saunan katto pilkistää
koivujen katveesta.

Kevät aurinko luo säteitään.
Jo pikku hiljaa joutsenten laulua odotellaan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Keväällä
pihapuun norja vartesi taipuu,
lumen paino sormillasi,
juuresi tanakasti maassa,
routainen maa hiljaa lämpenee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ihailen sinua koivuni pihamaan.
Rakastan sinun tuoksuasi, urpujen roikkuessa,
hiirenkorvien pienten puhjetessa.

Kesällä valkea vartesi norja, kuin piiskan siima.
Sormesi lehdet vihreinä niin sanattoman kauniina,
myös saunan vastana, pehmeän kuumana,
juhannuksena juhannus huumana.

Sellainen sinä olet koivuni pihamaan,
siksi sinua ihailen myös talviseen aikaan.

Voihan piika pikkarainen.
Ei oo koivus kikkarainen.

Mahtaa mahlat valua.
Ilman kalun kalua.

"... valkea vartesi norja, kuin piiskan siima."

rakkaudesta runoon

Oi kiitos miten ihanan runon kirjoitit Piristit minun aika surullisen päiväni Aina kun ei tuota terveyttä riitä

Sisältö jatkuu mainoksen alla