Ihmislapsi yössä kulkee,
sydän kätkee tuskat maan.
Kaiken sisimpäänsä sulkee,
ja apua hän odottaa.

Sydän itkee ikäväänsä,
mainen onni mennyt lie.
Yksin kantaa tuskiansa,
mikä onkaan tämä tie!

Apua hän joskus pyytää,
mieli on niin murheinen.
Toisia ei tahdo syyttää,
sydän itkee tuskainen.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Ihmislapsi väsyyneenä,
kulkee yksin yössä maan.
Rakkautta sydämeensä,
ei hän koskaan keltään saa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pahamieli syömmen täyttää,
kukaan häntä kuullut ei.
Hätähuudon tahtoo näyttää,
se pimeyteen hänet vei.

Vaan taivas kuulee ihmislasta,
sinne aina huutaa saa.
On Isän luona Rakkautta,
Hän sydänhaavat parantaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla