Yössä yksin vaeltaa,
nuori ihmisparka.
Hän etsii sieltä elämää
ja omaa sielun rauhaa.

Vettä sataa, paleltaa,
kylmä on nyt hällä.
Hiukset kastuu, valahtaa,
on kyynel poskipäillä.

Tarkoitusta elämään,
nuori etsii sieltä.
Sydämensä tuskassa,
kun kulkee elontietä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

On lapsuuskoti kaukana,
hän sieltä lähti kerran.
Vanhempiaan uhmaten,
iloon hetken verran.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

On moni ilo haihtuvaa,
se hetken onnen antaa.
Päivän matka vaihtuvaa,
siksi taakkaa kantaa.

Raskasta on kulku maan,
sateisessa yössä.
Tuska syöntä rasittaa,
kuka voi sen syöstä?

Yössä yksin vaeltaa,
nuori ihmisparka.
Enkeli on lähellään
ja tahtoo auttaa arkaa.

Ihmislapsi nyyhkyttää,
tuska syöntä raastaa.
Rukousta hän sopertaa
ja mielessänsä haastaa.

Taivas kuulee kuiskauksen
ja auttaa ihmisraukkaa.
Yössä yksin vaeltaen,
hän saa sielun rauhan!

Sisältö jatkuu mainoksen alla