Pieniä värssyjä
päässäni paakaroin
ne aivoja virkistää,
kun kavala dementia väijyy
ja vanhuus ovesta tirkistää.
 
Sieviä laulunsäkeitä
mieleeni muistuttelen
ne oloon nostetta tuo.
Ovat nuotteja Kari Tapion
vievät suurten tunteitten luo.
 
Viehkeitä kukkia
puutarhassani ihailen
niiden värit voimaannuttaa.
Ikääntyminen lieneekin taidetta
elon parhaalla baanalla kuljentaa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tosi kauniisti kirjoitettu vanhuudesta eikös Veikko Lavikin jossakin laulelmassaan totea et vanheneminen on taidetta. Ja hyvä neuvo muistella vanhoja lauluja ja mikäpä estää opettelemasta uusiakin  vanhuuden muistiongelmien ehkäisemiseksi.Kiitos runostasi.

Kyllä osasit hyvän ja täyttä asiaa runon kirjoittaa. Ikää tulee jokaiselle ja tänä päivänä saa olla huolissaankin minkälaista hoitoa vielä on tarjolla.  Ihana tuo Kari Tapio aina olen rakastanut Vihreät niityt kappaletta ja kaunis on Kuin taivaisiin Laulettiin keväällä siskoni hautajaisissa.  ♥♥♥

Sisältö jatkuu mainoksen alla