Poikaseni
olisin halunnut
olla emo joka
vielä hoivaisi

Mutta siipesi
kantoivat
eräänä
päivänä

Olit malttamaton
nuoruutesi
hurmiossa

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Minä annoin
tilaa
väistyin

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Liianko
aikaisin
minä sinut
maailmalle
laskin

Minä ikävöin
jokaisen
sulkasi
pehmeää
havinaa

Sinun
tarkkaavaista
katsettasi
hellittämätöntä
luonnettasi

Olit ja
olet tiedonhaluinen
oppimaan uutta
minä kaipaan
pesää
nokkivia
lintujani

Neljä
pienin
vielä suojassa
siipien
alla

Minä emona
kaarran
tyhjää
pesää
ympäri ympäri

Näin sinut
poikaseni
mutta en
voinut
koskettaa
vain kommunikoida
kanssasi

Silmäni seurasivat
jokaista
liikettäsi
sinä
untuvapalloni
kuinka
sinusta
on tullut
voimakas
ja vahva

Olet edelleen
poikaseni
olet edelleen
rakkaimmista
rakkain

Kaipaan
kujerrusta
mikä kuului
pesässä

Sitä kuhinaa
ja tohinaa
pienten ja isojen
varpaiden

Minä pakahdun
tähän
ikävääni
saada
olla
lähellä
kaartaen
hellästi
nokkien

Minun siipeni
ovat hapsottavat
kiiltävä nokkani
samea
enkä enää osaa
kaartaa
ja olla

Olen kadottanut
taitoni
lennän matalalla
liian matalalla
miltei
pohjakosketukseen
asti

En osaa
enää pyrähdellä
eikä
siipeni enää
kanna
matkoja
joita
taitoin

Kujerran
ikävääni
poikaseni
puolisoni

Puolisoni
kaartelee
taivaassa
poikaseni
omissa
pesissään

Kuinka ikinä
enää nousen
siivilleni
kujerran
muiden
kanssa

Lliitelen
yksin
kaivaten
eilistä
mennyttä
olen tässä
huomisen
murheet
raskaina
siivissäni

Sisältö jatkuu mainoksen alla